Tom kaivoi valokuva-albumin Lumi-Annan eteen ja rupesi kertomaan elämän kertaansa.
-Meidän perhe on aika rikas. Asuimme valtavassa kartano talossa.
Tässä on isäni ja äitini.
-Äitini halusi meille täydellisen idylli perheen. Niinpä hänellä oli myös paljon ystäviä ketkä olivat aivan samanlaisia kun hän.
-Olemme muuten kaksosia Johnin kanssa. Oikeastaan identtisiä. Niin kun tässä kuvassa näkyy.
-Ohhoh. Niinpäs olette. Ihme kun en ole vielä huomannut. Olettehan te nytkin saman näköisiä. Teillä on vain erilaiset kampaukset, Lumi-Anna vastasi hämmästyneenä.
-Lapsena tulin vielä toimeen Johnin kanssa ja leikimme paljon.
-Isä oli minulle hyvin tärkeä. Hän leikki kanssani aina pihalla. Äiti ei vaivautunut koskaan.
-Isäni oli kaupungin johtaja, siksi meillä oli varaa niin isoon taloon. Äidinkään ei tarvinnut käydä töissä.
-Usein kun isä leikki hippaa pihalla kanssani äiti istui ja seurasi meitä vierestä.
-Tietenkin meillä piti olla myös hovimestari. Hänen nimensä oli Outi ja hän asui meillä.
Hän oli oikein mukava.
-Outi teki kaikki ruuat, sillä äitini ei osannut kokata ollenkaan.
-Meillä piti aina olla kaikkein parasta ruokaa. Että minä sitten inhoankin hummeria, Tom tuhahti.
-Milla oli myös meillä usein syömässä, hän seisoo tuossa Johnin vierellä.
-Häh, ei voi olla totta. Miksi? Lumi-Anna järkyttyi.
-Millan isä oli isäni kanssa samassa työpaikassa,Tom vastasi.
-Siihen aikaan Milla oli paras ystäväni.
-Isäni oli hyvin lapsirakas. Hän söi aina meidän kanssa samaan aikaan.
-Tuohon aikaan meillä oli aika vaikeaa. Isäni sairasti syöpää ja oli hyvin sairas.
-Äitini oli hyvin huolissaan siitä.
-Isäni koitti parhaansa mukaan lohduttaa äitiä. Vaikka häntä varmasti pelotti itseäänkin, Tom selitti kyyneleet silmissään.
-Kaikki vapaa aikani vietin Millan kanssa. Tykkäsin hänestä paljon tuolloin, Tom selitti nolona.
-Sitten eräänä iltana tapahtui se mitä äiti oli koko ajan pelännyt.
-Isä kuoli. Se oli aivan järkyttävää. Satuimme Johnin kanssa vahingossa näkemään sen.
Lumi-Anna hengähti. Se oli varmasti kamalaa.
-Niin.
-Outi koitti tulla hakemaan meidät pois, mutta olimme nähneet jo tarpeeksi.
-Olin niin surullinen. Isä oli minulle tärkein kaikista.
-Muistan sinä päivänä äiti halasi minua ensimmäistä kertaa ja itki.
-Ei mitään hätää Tom, kyllä me selviämme.
-John ei kehdannnut itkeä toisten nähden, mutta kuulin monta kertaa kun hän nyyhkytti oven takana.
-Sen jälkeen minusta tuli kauhea kapinallinen. Muistat varmaan millainen olin kun muutin Uuten alkuun? Tom hymähti.
Lumi-Anna hymyili takaisin. -Kyllä.
-Täytettyäni viisitoista rupesin seurustelemaan Millan kanssa.
-Ei se mitään rakkautta ollut. Olimme yhdessä koska se oli coolia.
-Oikeasti Milla varmasti tykkäsi jo silloin Johnista. Ei vain uskaltanut kertoa hänelle. Olinhan minä tutumpi kun olimme aina olleet kahdestaan.
-Minusta tuli hyvin ylimielinen isän kuoleman jälkeen ja häiritsin naapureita minkä kerkesin.
-Hähhäähäh, huutelin ovien takana ja pommitin kananmunilla heidän oviaan.
-Sillä välin kun tein ilkivaltaa, Milla oli ehtinyt tutustumaan Johniin.
-He olivat ruvenneet viettämään paljon aikaa keskenään.
-Eräänä iltana he olivat myös päättäneet ruveta seurustelemaan.
-Sinä iltana kotiin tullessani, naapuri oli soittanut äidilleni häiritsemisestäni.
-Äiti oli saannut tarpeekseen. Hän kertoi lähettävänsä minut lastenkotiin Uuteen alkuun.
-Sain kamalan raivokohtauksen ja huusin äidilleni kamalasti, Oikeastihan oli ihan hyvä, että muutin. Tom hymyili ja moiskautti suukon Lumi-Annalle.
-Huonopäiväni senkun paheni. Milla ilmoitti, että jättää minut.
-Hän oli ruvennut seurustelemaan Johnin kanssa.
-Siitä minun ja Johnin välit menivät huonoksi.
-Oletko tosissasi? Onko John parempi kuin minä? Huusin Millalle.
-On, sitäpaitsi sinä muutat. En aio odottaa sinua, Milla vastasi minulle.
-Äiti riensi lohduttamaan minua ja sanoi, että muutos voisi oikeasti tehdä hyvää.
-Ihanaa kun kerroit tuon kaiken minulle, Lumi-Anna henkäisi.
-Nyt ymmärrän sinua enemmän.
-Olen oikeastaan helpottunut, että sain kertoa sinulle, Tom sanoi ja suuteli vaimoaan.
-Eiköhän kutsuta äitisi kylään? Lumi-Anna kysyi.
-Kutsutaan vaan, on aika antaa anteeksi ja jatkaa elämää, Tom kuiskasi.
Tässä kolmastoista osa ja myös viimeinen. Kiitos kun luitte!
Uusi Blogini löytyy-------> http://taikatatitheartbeat.blogspot.com/
