Dreamista!

Lumi-Annan vanhemmat kuolivat autokolarissa kun Lumi-Anna oli 12-vuotias. Silloin hän joutui Lastenkotiin nimeltä Uusi alku. Lastenkoti elämä ei ole aina mukavaa, mutta ehkä joskus voi tapahtua jotain odottamatonta.


Juuri kun Lumi-Anna ehtii ajatella, että kaikki on täydellistä, ei mikään olekkaan enää niin täydellistä.

lauantai 12. marraskuuta 2011

4.Mitä huominen tuo tullessaan?

Siistiydyttyään Lumi-Anna kutsuttiin ohjaajien toimistoon.
-Ymmärätkait sinä, että tämä ei ole mikään vaihtoehto? Jukka kysyi.
-Mitä väliä sillä enää on? Sillä ei ole mitään merkitystä mitä minä nyt teen, kun joudun kuitenkin muuttamaan, Lumi-Anna sanoi.
Birgit huokaisi ja käänsi katsettaan pois päin Lumi-Annasta.
-Olen todella pettynyt sinuun.
-Kyllä sinulla pitäisi olla jo sen verran järkeä, ettet lähde mukaan tuollaisiin touhuihin, Birgit läksytti.
-Ei se ollut Tomin syytä, lähdin ihan itse.
-Niinpä niin...
-No saanko minä jotain sangtioita tästä? Lumi-Anna kysyi.
- Et, koska te lähdette huomenna täältä, enkä halua pilata riitelyllä vikaa iltaamme, Birgit vastasi.
-Kiitos, ymmärrän kyllä, että tein eilen väärin, mutta ärsytti niin paljon ja...
-Ja?
-Äh, ei mitään. Unohda,Lumi-Anna sanoi.
-Selvä, menehän nyt.


Päivällisen jälkeen kaikki viettivät hetken aikaa yhdessä.




Myöhemmin Tom vei Lumi-Annan kävelylle vielä tuttuun luontoon, nyt kun sinne vielä pääsisi.
 -Voi Tom, en haluaisi ollenkaan lähteä täältä.
-Niin, en minäkään, mutta ainakin päästään samaan paikaan. Millaan muulla ei ole väliä, Tom sanoi Lumi-Annalle.
Sillä välin kun Tom ja Lumi-Anna olivat rannalla kaksoset leikkivät viimeisen kerran Uudessa alussa 
lempileikkiään.











 Ennen sisälle tuloaan Tom tarjosi vielä Lumi-Annalle jäätelön.



                         Ennen nukkumaan menoa Tom tuli vielä Lumi-Annan huoneeseen juttelemaan.
-Minua hiukan jännittää, Lumi-Anna sanoi.
-Ihan turhaan, samanlaisia paikkoja kaikki. Sitäpaitsi olemme yhdessä.
-Jos, et olisi lähdössä mukaan minä pakkaisin laukkuni nyt ja karkaisin jonnekkin mistä minua ei löydettäisi ennenkuin täyttäisin  kahdeksantoista, Lumi-Anna uhosi.


-No niin, hyvää yötä, sanoi Tom ja painoi suudelman Lumi-Annan huulille.
-Huomiseen.
-Huomiseen.
               Seuraavana aamuna auto lähti varhain Uuden aamun pihasta kohti Appaloosa Plainsia.
Matka kesti yli kuusi tuntia.

Kun viimein päästiin perille Birget saattoi lapset sisään Flovereille.
-Tervetuloa, minä olen Jani Flover.
-Hei, minä olen Birget ja tässä tulevat uudet asukkaanne.


 Sillä välin kun Jani esitteli Birgetelle paikkoja Lumi-Anna ja Tom kuiskuttelivat nurkassa.
- Tää vaikuttaa ihan hirveeltä, Lumi-Anna kuiskasi Tomin korvaan.
-No niin kuulostaa, hirveen tiukat säännöt.
-Ei voida saada ees yhteistä huonetta, Tom jupisi.
-No eihän me oltais saatu vanhassakaan paikassa, Lumi-Anna vastasi.
-Mut silti.
-No niin.
Kierroksen jälkeen perhekodin äiti Kaarinkin tuli esittäytymään.
-Hei minä olen Kaarin, hauska tavata.
-Minä olen Lumi-Anna, joo ihan kiva tavata.
-Minä olen Tom...



Ennen lähtöään Birget tuli vielä hyvästelemään lapset.
-No niin hei sitten,kyllä te pärjäätte.
-Lupaathan olla kiltisti?
-Joo, joo, Lumi-Anna sanoi.

Sitten Birgit lähti.



Neljäs osa oli nyt tälläinen, ei hirveän tapahtuma rikas...
Mitä mieltä olette tähän mennessä?

jatkuu...

2 kommenttia:

Saa kommentoida:)