-Tule perässäni niin näytän missä voit nukkua. Lumi-Anna sanoi Johnille.
-Onhan tämä ihan ok sinulle? Että olen teillä? John kysyi.
-Tietenkin. Olet Tomin veli, joten olet tervetullut.
-Tässä se nyt on. Täällä ei paljoa mitään ole ja aika tyttömäinen, mutta onpahan oma huone, Lumi-Anna sanoi.
-Tämä on oikein hyvä, sanoi John ja hymyili leveästi Lumi-Annalle.
-Hyvä, minä tästä menenkin nyt. Jutellaan huomenna lisää. Lumi-Anna sanoi.
-Hvää yötä. John lisäsi.
-Hyvää yötä.
Lumi-Annan mentyä John vaihtoi yövaatteet päälle ja mietti elämäänsä.
Hän oli matkustanut Riverwievistä Appaloosa Plainsiin tietämättä päästääkö Tom häntä edes sisään. Mutta ei hänellä ollut nyt muutakaan paikkaa. Hän oli tuhlannut kaikki rahansa huonoissa sijoituksissa. Ja hän ei todellakaan halunnut palata äidin luokse, jossa kaikki oli liian täydellistä.
Olihan John tietysti vähän yllättynyt kun oli nähnyt Lumi-Annan ovella. Hänellä ei ollut tietoakaan, että hänen veljensä oli mennyt naimisiin.
Kesken ajatusten ovi kävi ja Tom asteli sisään.
-John, mitä sinä haluat? Mitä teet täällä?
-Minulla ei ole nyt paikkaa missä asua, joten ajattelin tulla pistäytymään.
-Pidätkö sinä minua ihan tyhmänä? Miten niin ei ole paikkaa missä asua? Saithan sinäkin isältä perinnön? Tom sanoi vihaisena.
-Niin oli. Menetin kaiken huonoissa sijoituksissa. John vastasi.
Tom huokaisi. No, entäs Milla? Mikset ole hänen luonaan? Tom kysyi pisteliäästi.
-Mitä? Millastako tässä kenkä puristaa? Sehän on jo vanha juttu, John sanoi hämmästyneenä.
-Me erottiin vuosi sitten.
Tomin päätä särki. Milla oli ollut hänen tyttöystävänsä ennenkuin hän muutti Uuteen alkuun. Mutta kun Tom oli kertonut Millalle, että hän joutuu muuttamaan, oli Milla ilmoittanut seurustelevansa nyt Johnin kanssa. Hänen veljensä.
-Ihan totta Tom, olen pahoillani siitä. Me olimme silloin vielä teinejä. Sitäpaitsi sinä olet nyt onnellisesti naimisissa. Unohdetaan menneet, John sanoi.
-Mitä, jos mentäis vähän kävelylle? John kysyi.
-Mennään vaan. Sanoi Tom, vaikka tunsi sisällään pelkkää vastenmielisyyttä Johnia kohtaan. Hän ei voinnut luottaa tähän.
Tom ja John kävelivät läheiseen puistoon, mutta siellä Tom ei voinnut enää pidätellä kiukkuaan.
-Ihan oikeasti, kuinka voit tulla ihan pokkanaamalla oveni taakse ja pyytää, että saisit jäädä?! Tom huusi.
-Rauhoitu. Ajattelin, että meidän on aika selvittää välimme. Emme ole puhuneet kolmeen vuoteen, John sanoi.
Tom koitti laskea kymmeneen, mutta hänen päässään kiehui.
-Ihan sama, senkus jäät. Mutta älä luule, että meidän välillä kaikki on ok. Saat jäädä koska Lumi-Anna niin haluaa.
-Mutta, älä koske häneen sormenpäälläsikään! Tom huusi ja lähti kävelemään muualle.
Tom oli niin vihainen ja pettynyt, että suuntasi läheiseen kapakkaan. Hän toivoi, että saisi hetken olla rauhassa ilman Johnia.
Pari tuntia istuessaan Tom huomasi,että päässä alkoi kiertää.
Ja kukas sieltä takaanta asteli. Ei voi olla totta, Tom ajatteli. John käveli sisään.
John istui viereiselle penkille ja katsoi Tomia. Ei voi olla totta. Tom oli tilannut aikamoisen kasan itselleen juotavaa.
John päätti, ettei antaisi veljensä juoda tuota kaikkea, koska tiesi, että hänen päänsä ei kestäisi.
Tom raivostui aivan totaalisesti.
-Mitä sinä teet! Minä maksoin nämä!Tom huusi.
-Niinpä niin, John vastasi.
Tom alkoi jo muuttua levottomaksi, John huomasi.
-Tom, rauhoitu vähän, John yritti, mutta turhaan.
-Sinun pitäisi mennä kotiin. Lumi-Anna on varmaan jo huolissaan, John yritti.
-Vai kiinnostaa sinua Lumi-Anna!Tom huudahti.
-No ei kiinnosta, John vastasi.
Tom huomasi tutun hahmon taustalla seuraavan heitä.
-Tom, lopeta nyt. Olet juonut jo tarpeeksi. Mene kotiin. John sanoi.
-Mitä se sinua liikuttaa! Tom huudahti.
-Mene sinä kotiin! Ai, mutta eihän sinulla ole kotia. No miten olisi vaikka äidin luokse! Tom kuittaili.
-Älä viitsi, John vastasi.
Hetken tuupittuaan Johnia Tom meni tervehtimään taustalla istuvaa naista.
-Mutta Birgit hei. Mitäs sinä täällä Appaloosa Plainsilla teet? Tom kysyi.
-No hei Tom, muutin tänne eilen. Kuinkas teillä Lumi-Annan kanssa menee?
-Oikein hyvin. Ostin meille talon, Tom sopersi.
-No sehän hyvä, Sanoi Birgit ja ihmetteli mitä Tom teki kapakassa tähän aikaan ilman Lumi-Annaa.
-Kenenkäs seurassa sinä olet täällä? Kysyi Birgit ja katsoi Johniin päin.
-Ai, tuo. Hän on veljeni. Hän ilmestyi tänään ovellemme.
-Niin, et tainut tulla koskaan hänen kanssaan hirveän hyvin toimeen? Kysyi Birgit.
-En, mutta nyt minun on mentävä kotiin, sanoi Tom ja poistui.
Sinä aikana kun Tom ja John olivat muualla Lumi-Anna istui ja mietti missä pojat mahtoivat olla.
Lumi-Anna oli niin huolissaan, että nukahti kovalle puupenkille, kun odotti Tomin kotiin paluuta.
Yhdeksäs osa olisi nyt tässä! Kertokaa mielipiteenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida:)