Yöllä Tom hiipi rappuset ylös kotiin ja löysi Lumi-Annan nukkumasta kovalta puupenkiltä.
Lumi-Anna havahtui Tomin tuloon ja nousi nopeasti istumaan.
-Missä olet ollut? Lumi-Anna tiuskaisi.
-Olin vähän tuolla ulkona ajattelemassa, Tom vastasi.
-Haisetko sinä viinalta? Lumi-Anna kysyi ja nyrpisti nenäänsä.
-Ehkä ihan vähän.
-Tajuatko sinä, että minä olin huolissani? Lumi-Anna kysyi.
-Anteeksi kulta. Tietenkin minä ymmärrän, Tom vastasi ja kaappasi Lumi-Annan syleilyynsä.
-Maltan tuskin odottaa, Tom henkäisi.
Nukkumaan mennessään John käveli Lumi-Annan ja Tomin makuuhuoneeseen.
-Mitä sinä täällä nyt teet? Tom murahti.
-Anteeksi, tulin katsomaan pääsitkö perille, John vastasi.
-En jaksa juuri nyt kuunnella tuota. Kiitos John kun tulit varmistamaan asian. Se oli kiltisti tehty, Lumi-Anna sanoi.
Tom katsoi Lumi-Annaa sameilla silmillään.
-Miksi puolustat häntä?
-Mitä, eihän tässä ole kyse kenenkään puolustamisesta! Lumi-Anna huusi.
-Hän tuli vain kysymään oletko palannut jo takaisin! Ja se oli minusta, erittäin mukavasti tehty.
-Anteeksi John. Me käymme nyt nukkumaan. Jutellaan huomenna, Lumi-Anna sanoi.
-Eipä mitään. Hyvää yötä, John vastasi.
Vielä ennen nukahtamistaan Lumi-Anna ja Tom keskustelivat sängyssä.
-Mikä sinua oikeasti vaivaa? Lumi-Anna kysyi.
-Ei mikään, en vain jaksa häntä.
-Hän on sinun veljesi! Saat luvan alkaa jaksamaan. En jaksa kuunnella tuota kokoajan. Ja John saa jäädä tänne niin pitkäksi aikaa kun haluaa, Lumi-Anna sanoi.
-Vai niin, Tom jupisi.
Aamulla
-Kuule Tom. Minulla on tärkeää asiaa, ja se muuttaa koko elämäsi, Lumi-Anna sopersi ja tunsi kuinka hiki kohosi hänen otsalleen.
-No mitä rakas? Tom vastasi ihmetellen.
-Minä olen raskaana!
-Ei voi olla totta! Tom haukkoi henkeään.
-Olen niin onnellinen. Sehän on aivan mahtavaa.
Tom laski kätensä hellästi Lumi-Annan vatsalle.
-Minä tunnen sen! Tom henkäisi.
-Niin. Lumi-Anna hymyili pienesti. Hän oli niin huojentunut, että Tom otti asian hyvin.
-Meistä tulee onnellisia, Tom henkäisi ja painoi huulensa Lumi-Annan huulille.
Alakertaan hipsiessään Lumi-Anna poikkesi Johnin luokse.
-Minulla on vähän asiaa, Lumi-Anna sanoi.
-No kerros, John sanoi.
-Minä olen raskaana, Lumi-Anna sanoi ja punastui hieman.
-No sehän on hienoa. Minusta tulee setä! John sanoi ja hymyili leveästi.
-Saanko koittaa? John kysyi.
-Tietysti.
-Oho, se potkaisi, John henkäisi hämmentyneenä.
Viereisessä huoneessa (Johnin remontoidussa)Tom oli soittamassa äidilleen.
-Kyllä äiti tiedän, etten ole soittanut tai pitänyt mitään yhteyttä, mutta nyt minä soitan.
-Ensiksikin pitäisi varmaan kertoa, että olen mennyt naimisiin.
-Mitä?! Kuului luurin toiselta puolelta.
-Et sitten kutsunut perhettäsi.
-Niin olen pahoillani, mutta nyt minä soitin kertoakseni, että saat lapsenlapsen! Tom huudahti onnellisena.
Seuraavat kuukaudet lensivät kuin siivillä.
Raskauden edetessä Lumi-Annan unentarve lisääntyi ja hän nukkui myös päivällä paljon.
-En malta odottaa, että se syntyy, Tom huokaili.
-Ei siinä enää kauaa mene, Lumi-Anna hymyili.
Illalla Tom ja Lumi-Anna menivät kuistille katselemaan tähtitaivasta.
-Mitä luulet, kumpi se on? Tom kysyi.
-En tiedä, ihan sama. Se on kuitenkin minulle maailman tärkein, Lumi-Anna henkäisi.
-Niin, siitä tulee maailman söpöin pienokainen, Tom kuiski Lumi-Annan vatsaa vasten.
Seuraavana päivänä kohti Kaktuksien taloa asteli nuori naishenkilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida:)