Aamulla noustuaan John meni yhdessä Millan kanssa kertomaan Lumi-Annalle, että he aikoivat muuttaa yhteen, jo tänään.
-No, sehän on hyvä uutinen, totesi Lumi-Anna hymyillen Millalle ja Johnille.
-Sinun kannattaisi itse mennä kertomaan Tomille, Lumi-Anna jatkoi.
-Ai-jaa, no voinhan minä mennä, John vastasi.
-Oletko aivan tosissasi? Tom vastasi kun John oli tullut kertomaan asiansa.
-Te olette olleet yli vuoden erossa ja nyt muutatte yhteen?
-Älä viitsi, tiedän suhtautumisesi Millaan, mutta anna jo olla, olemme molemmat aikuisia ja voimme tehdä mitä haluamme lupaa kysymättä toisiltamme, John vastasi.
-Aivan sama minulle, mutta turha tulla takaisin jos se epäonnistuu taas, sanoi Tom samalla kun John teki jo lähtöään.
Vielä ennen lähtöään John meni hyvästelemään Lumi-Annan, sekä hänen vatsassaan kasvavan pienokaisen.
-No hei nyt sitten, muista, että voit tulla aina käymään, Lumi-Anna sanoi Johnille.
-Hei hei ja muista ilmoittaa kun pienokainen syntyy.
Johnin lähdettyä Lumi-Anna meni Tomin luokse.
-Nyt olemme taas kaksistaan, mutta emme kauaa, Lumi-Anna hymyili.
-Onneksi, Tom vastasi.
-Minä rakastan sinua, Lumi-Anna sanoi.
-Niin minäkin sinua, vastasi Tom ja suuteli Lumi-Annaa pitkään.
-Siellä se potkii, sanoi Tom tunnustellessaan vatsaa.
-Tom, minulla on sellainen tunne, että meidän pitäisi lähteä nyt heti sairaalaan, Lumi-Anna voihkaisi.
-Mitä?! Nyt hetikö? Tom huudahti.
-Nyt juuri, nyt! Se taitaa syntyä! Lumi-Anna huusi kivusta.
-Hyvä on, mennään, mennään! Tom huusi aivan paniikissa.
Pitkän yön jälkeen Lumi-Anna synnytti pienen pojan, jonka nimeksi tulisi Julius Kaktus.
Kotona Lumi-Anna tuuditteli Juliusta.
-Sinä olet kyllä maailman suloisin olento, Lumi-Anna leperteli lapselle.
Tässä on Juliuksen huone, joka rempattiin Johnin jäljiltä.
Illalla Tom riensi alakertaan kun kuuli Juliuksen itkevän.
-No, niin, ei mitään hätää. Isä on tässä. Tom puheli pojalleen.
Lumi-Annakin saapui Juliuksen huoneeseen kuullessaan huudon.
-No niin, rauhoituhan nyt. Tom puheli.
Kun Julius lopetti itkemisen Lumi-Anna viimein pääsi sanomaan:
-Tom, tulisitko tänne?
-Tietenkin rakas? Tom vastasi ihmetellen.
-Eikö meidän olisi aika viimein tutustua toisiimme hiukan paremmin? Lumi-Anna kysyi.
-Taidat olla oikeassa, taidat haluta puhua menneisyydestäni? Vai kuinka? Tom kysyi.
-Aivan oikein, haluan tietää sinun lapsuudestasi, emme ole ikinä puhuneet siitä. Lumi-Anna vastasi.
-Hyvä on, minä kerron.
Kahdestoista osa oli tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida:)