2. Ei se mikään päähänpisto ollut

-Ääh, en jaksa ajatella tätä tänään. Mietin huomenna miten hoidan tämän tilanteen.

-Hemmetti, Lumi-Anna ajatteli itsekseen.

-Hetkinen, mitä juuri tapahtui? Suuteliko se ujo tyttö minua? Ei voi olla totta. Ei sen näin pitänyt

mennä. Minun piti tehdä aloite. Minun piti olla niskanpäällä, Tom jupisi itsekseen.

-Tai oikeastaan tästä tulee aika mielenkiintoista, Tom ajatteli.

Lumi-Annaa mahtaa aamulla hävettää kun hän koittaa tulla selittämään minulle  yllättävää

käytöstään. Hah, sitten hanskat ovat minulla.

*Haukoitus* Pitää kait mennä nukkumaan, huomisesta tulee mielenkiintoista.

Niin Tom meni nukkumaan, odottaen innolla seuraavaa päivää

Aamulla Lumi-Anna heräsi outoon melodiaan. Mikä ihme täällä soi Lumi-Anna mietti ja puki päälleen.

Alakertaan mennessään Lumi-Annan vatsaa kouraisee, Tom soittaa olohuoneessa kitaraa.

Thomas ja Ella kuuntelevat hiljaa Tomin soittoa. Se on aika vaikuttavaa, koska kaksoset eivät koskaan aamuisin ole hiljaa.

Tom havahtui askeliin ja huomasi Lumi-Annan, joka lähestyi häntä.

-Tota mulla ois pikkasen asiaa sulle, Lumi-Anna henkäisi.

-Siit eilisestä, mä en tiiä mikä muhun oikein meni. Varmaan jokin päähänpisto, Lumi-Anna takelteli.

-Vai päähänpisto. En taida uskoa, Tom vastasi.

Lumi-Anna muuttui aivan punaiseksi.

-Kuule mä luulen, että tässä on kyse jostain aivan muusta, sanoi Tom ja kosketti samalla Lumi-Annan hiuksia.

-No, ehkä. Henkäisi Lumi-Anna.

Yht'äkkiä Tom kaappasi Lumi-Annan lanteista kiinni ja painoi huulensa hänen huulilleen.

         Aivan uskomatonta, Lumi-Anna ajatteli.

                                             Tuntui kun siinä hetkessä olisivat vain he kaksi.

Sillä aikaa kun Lumi-Anna oli aivan uppoutunut Tomiin hän oli unohtanut, että pikkuisetkin olivat 

alakerrassa. Siinä oli Ellalla nimittäin oiva tilaisuus penkoa vähän Lumi-Annan huonetta.

Irrottauduttuaan toisistaan Tom sanoi:

- Ei se tainnut olla mikään päähänpisto.

-Ei niin, Lumi-Anna henkäisi.
-Mutta hei mihin kaksoset hävisivät? Lumi-Anna ihmetteli.
-Ylös kai, Tom vastasi.
-Anteeks, mun on pakko mennä kattomaan, sanoi Lumi-Anna ja kipaisi ylös.

-Ella, mitä sä oikein teet? Lumi henkäisi.

-Öö, en mitään.

-Mä meen kertomaan ohjaajille, jos et nyt poistu.

-Ja mä meen kertoo, et te pussasitte Tomin kans, Ella jatkoi ärsyttävästi.

-Ei me olla mitään sellaist tehty.

-No, ettepä. Näin kyllä. Ella jankutti.

-No saat olla täällä, mut et sit kerro kellekkään. Lupaus?

-Sovittu, pidän salaisuuden. Sanoi Ella ja hymyili leveästi.

Sillä välin Tom oli mennyt juttelemaan Thomakselle. Tom oli saannut Thomaksen lupaamaan, ettei

kerro ohjaajille hänen ja Lumi-Annan suudelmasta, koska oli loistava puhumaan ja Thomas ihaili

Tomia.

Lumi-Anna katsoi ikkunaa ja saattoi huokaista helpotuksesta, Tom oli pelastanut tilanteen 

Thomaksen osalta.

                                   

Vähän ajan päästä Tom kipusi rappuset ylös ja kysyi jotain yllättävää.

-Aattelin vähän, et me tullaan aika hyvin toimeen.

-Aletaanko seurustelemaan. Tom kysyi.

Lumi-Anna halasi Tomia ja sanoi juu.

-Ei saa sitten kertoa Jukalle ja Birgitelle. He eivät hyväksyisi tälläistä, Lumi-Anna sanoi.

-Höpsö, ei tietenkään, Tom vastasi ja hymyili.

                                                Seuraavat päivät menivät kuin siivillä.

Päivien edetessä Lumi-Anna ja Tom viettivät yhä enemmän aikaa toistensa kanssa ja tutustuivat 

paremmin.

Lisää tulossa:))