5.Onni on katoavaa

Viiden kuukauden päästä

Asuminen ei ollut Flovereilla sujunut ollenkaan niin hyvin kun olisi voinut toivoa. Lumi-Anna oli joutunut heti jakamaan huoneensa ikäisensä Siirin kanssa. Vahingoksi Lumi-Anna ja Siiri eivät tulleet ollenkaan toimeen keskenään. Lumi-Annan mielestä Siiri oli pahin pissis mitä hän oli ikinä tavannut. Sitäpaitsi Siiri koitti vokotella kokoajan Tomia.

Vaikka Tom kieltäytyikin Siirin lähentely yrityksistä, Lumi-Anna ei ollut täysin vakuuttunut Tomin ja Siirin väleistä.

Koska aina välillä Tom ja Siiri kävivät kuitenkin kahdenkeskisiä juttutuokioita.

Lumi-Anna ei voinut sietää niitä.

-Tom, mitä tämä on olevinaan?

-Rauhoitu Lumi-Anna, me vain keskustelemme? Tom rauhoitteli.

-Niinhän sinä sanot, mutta minä olen jäänyt aivan taka-alalle sinun elämässäsi! Lumi-Anna huusi.

-Olet säälittävä, raivota nyt tälläisestä. Taidat pelätä mennettäväsi Tomin minulle, Siiri sähisi.

-Olet ällöttävä. En todellakaan tunne jääväni alakynteen, jos kyse on sinusta. Lumi-Anna sähisi takaisin.

-No niin tytöt, rauhoittukaa. Siiri voisitko poistua hetkeksi? Tom katkaisi kiistelyn.

-Mikä sinulla oikein on? kysyi Tom ja katsoi Lumi-Annaa suoraan silmiin.

-Minua ärsyttää, olet kokoajan Siirin kanssa.

-Mitä oikein höpötät, minähän torjun hänet aina.

-Niin aina silloin kun minä olen näkemässä.

-Tuo ei pidä paikkaansa.

-Aivan sama, minä lähden nyt käymään kävelyllä, sanoi Lumi-Anna ja juoksi ovesta ulos.

Tom katsoi perään ja mietti, ettei tainnut tuntea tuota tyttöä enää ollenkaan. Mikä ihme Lumi-Annaa oikein vaivasi?

Lumi-Annalle tuli olo, että nyt olisi aika tehdä jotain radikaalia ja rikkoa rajoja.

Hän suuntasi kohti stylistipalveluja.

 -Mitä, haluat siis mustat hiukset ja vaatteet? Oletko aivan varma? Epäilevä stylisti kysyi Lumi-Annalta.

 -En ole koskaan ollut näin varma ja lyhyeksi myös.

-Selvä, stylisti vastasi.

Lumi-Anna katsoi itseään peilistä ja oli tyytyväinen.

-Minähän en ole itsestään selvyys, Lumi-Anna jupisi.

Lumi-Anna heitti vanhat vaatteensa stylisipalvelujen roskikseen ja lähti takaisin Flovereille.

Lumi-Anna juoksi koko matkan. Hänellä oli sisäisesti hyvin paha olo ja hän ajatteli liikunnan auttavan.

Lumi-Anna kun astui ovesta sisään Jani katsoi häntä hyvin tuimana.

 -Mitä ihmettä sinä olet mennyt tekemään? Jani tiuskaisi.

-Miten niin, kait minä saan omilla rahoillani tehdä mitä minä haluan? Lumi-Anna sähähti.

-En tarkoittanut sitä.

 -Mikä tuo tyyli on olevinaan? Olet musta aivan kauttaaltaan.

-No entäs sitten, vaihtelu virkistää? Lumi-Anna töksäytti.

 -Mene huoneeseesi heti paikalla. Tiedät säännöt, tuollaista ei tehdä ilman lupaa. Jani toisteli.

Ella näki parhaakseen häippäistä, koska Lumi-Annan ääni oli kohonut oktaaviin.

-Mikä ihme Lumi-Annaa vaivasi? Ella mietti.

-Mikä ihme sinua vaivaa? Tom kysyi.

-Miten niin, kait saan värjätä ja leikata hiukseni, jos minua huvittaa.

-En tarkoittanut sitä, olet koko ajan todella kärttyisä. Tom sanoi.

 -No onko jotain valittamista? Mitäs sitten!? Lumi-Anna huusi.

-No sitä vain, että minä en jaksa enää tätä! Tom huusi takaisin.

-Ai minua vai? No et varmaan kun ajattelet koko ajan tuota iki-ihanaa Siiriä!

 -Rauhoitu, tätä minä tarkoitan, en jaksa meitä. En tunne oloani enää mukavaksi kanssasi, Tom sanoi takaisin.

 -Lumi-Anna, olen todella pahoillani.

-Ai, olet pahoillasi, en taida uskoa. Pidä Siirisi, Lumi-Anna huusi ja juoksi huoneeseensa.

 Huoneessaan Lumi-Anna tarkasteli itseään peilistä. Olen aivan kamala.

 Olen ruma ja lihava. Kait Siiri nyt minut päihittää.

 Lumi-Anna katsoi petiään ja ajtteli, että nyt on lähdettävä.

Hän petasi sänkynsä ja hyppäsi ikkunasta ulos.

 Pari tuntia ulkona harhaillessaan Lumi-Annalla alkoi olla huono olo ja kyyneleet alkoivat kohota silmiin.

  -Mitä minä menin tekemään? Tom jätti minut?

 -En kestä enää.

 Lumi-Anna painoi kätensä kasvoja vasten ja alkoi itkemään.

                                                   Kolme tuntia myöhemmin.

Appaloonsa Plainsin keskus sairaala näytti rauhalliselta ulkoapäin katsottaessa, mutta sisällä siellä oli hermostuneita ihmisiä.

 -Kaarin ravasi hermostuneena sairaalan käytävällä.

-Mikä ihme tässä voi kestää näin kauan? Kaarin puhisi itsekseen.

Vähän sen jälkeen kun Lumi-Anna oli lähtenyt Flovereilta Kaarinin kännykkä oli soinut ja hänelle oli kerrottu, että Lumi-Anna oli löydetty pyörtyneenä pihalta.

 Thomas ja Ella istuivat käytävän sohvalla ja välillä huutelivat muille.

 Jani ei jaksanut enää vain odottaa lääkäriä joten otti pienet unet lääkäriä odotellessa.

 Tom istui yksin pimeällä käytävällä. Hänen kätensä tärisivät.

Oliko tämä nyt hänen vikansa? Oliko hänen vikansa,että Lumi-Anna makasi nyt tuolla huoneessa.

 Lääkäri oli käynyt jututtamassa Kaarinia ja Jania ja oli sanonut, että he voisivat nyt lähteä kotiin. Lumi-Annalla ei olisi nyt varsinaista hätää. Lääkäri oli puhunut jotain, että Lumi-Annalla saattoi olla anoreksia. Ei voinut olla varma koska ei ollut vielä päässyt jututtamaan tyttöä.

 Tom ei ollut suostunut lähtemään kotiin, ennenkuin saisi puhua Lumi-Annalle. Kaarin oli suostunut siihen ja sanoi tulevansa hakemaan Tomin kun hän soittaisi.

                            Lääkäri tuli Tomin luokse ja sanoi, että hän voisi ihan hyvin lähteä jo kotiin.

 -Anteeksi, mutta minä en aio lähteä ennenkuin Lumi-Anna herää. Minulla on hänelle tärkeää asiaa.

-Hyvä on, voit jäädä. Mutta, kun hän herää, katso, ettet järkytä häntä mitenkään. Hän on hyvin heikossa kunnossa.

 Tom oli hyvin huolissaan Lumi-Annasta. Miksei hän ollut jo aiemmin huomannut tätä?

 Meni monia tunteja kun Tom vain istui ja odotti. Kunnes sängyssä tapahtui liikettä.

                                 Kello oli kaksi yöllä kun Lumi-Anna havahtui, että häntä katseltiin.

                                      Lumi-Anna nousi hitaasti sängystä ja katseli ympärilleen.

 -Tom, missä ihmeessä minä olen ja miksi? Lumi-Anna kysyi noustessaan.

-Sinä olet sairaalassa, sinut löydettiin pyörtyneenä maasta.

Tom käveli ikkunan luokse ja huokaisi.

-Miksi olet päästänyt itsesi tuohon kuntoon?

-Miten niin? Millaiseen kuntoon? Olen aivan normaali, Lumi-Anna vastasi.

 -Kyllä sinä tiedät, mitä minä tarkoitan. Olet aivan liian laiha. Tom sanoi ja katsoi maahan.

 -Enkä ole. Sitä paitsi mitä merkitystä sillä enää on, sinähän jätit  minut ja valitsit Siirin.

-Kuule Lumi-Anna, minä en valinnut Siiriä. Tulin tänne vain kertomaan, että olen todella pahoillani.

-Aion huomenna lähteä takaisin Riverwieviin äitini luokse. Hän soitti eilen, että olen valmis palaamaan. Minä lähden kotiin ja sinä voit rauhassa parannella itseäsi, Tom sanoi ja katsoi Lumi-Annaa.

-Et voi olla tosissasi, aiot jättää minut yksin Flovereille?

-Kuule, luulen, että et ole vielä menossa sinne, sinulla on vielä pitkä tie edessäsi, Tom sanoi.

-Hyvästi, Lumi-Anna. Ehkä joskus tapaamme, sanoi Tom ja painoi huoneen oven kiinni.

                                    Tässä viides osa! Kertokaa mielipiteenne!! :)