Häitten jälkeen Tomin ja Lumi-Annan elämä oli lähes täydellistä. Lumi-Anna ei ollut tuntenut koskaan itseään niin onnelliseksi. Eräänä iltana kävelyltä tullessaan Tom kertoi Lumi-Annalle yllättävän asian.
-Kuules, älä nyt säikähdä, mutta olen ostanut meille talon.
-Mitä? Eihän meillä ole varaa sellaiseen? Emmehän käy kumpikaan töissä, Lumi-Anna henkäisi.
-Oikeastaan meillä on varaa. En ole koskaan kertonut sinulle taustoistani, mutta sanotaan, että meillä on rahaa taloon, Tom vastasi.
-Mitä ihmettä? Mikset ole kertonut minulle? Lumi-Anna ihmetteli.
-En puhu mielelläni perheestäni, enkä nytkään aio enempää. Mutta huomenna me muutamme.
-Huomenna?
-Niin, se on valmiiksi kalustettu, Tom sanoi.
Seuraavana päivänä aurinkopaistoi kirkkaasti kun Tom ja Lumi-Anna suuntaisivat uuteen osoitteeseen.
Lumi-Anna oli pyörinyt pitkään sängyssään illalla, kun häntä häiristsi kun Tom ei suostunut kertomaan mitään perheestään. Olivathan he naimisissa. Ehkä ajan kanssa? Hän ajatteli.
Katsellessaan paikkoja Lumi-Anna rakastui täysin uuteen kotiinsa.
-Oi Tom, tämä on ihana.
-Niin, tiesin, että pitäisit siitä.
-Voi, kyllä. Oikein paljon, Lumi-Anna sopersi.
Päivisin kun Tom oli kuntosalilla Lumi-Anna riensi kirjastoon viettämään aikaa.
Eräänä päivänä Tomin ollessa asioilla ovikello soi.
-Kuka ihme siellä nyt on? Lumi-Anna päivitteli.
Ovella seisoi punertava tukkainen mies, Lumi-Anna ei ollut koskaan nähnyt miestä ja ihmetteli näkyä.
-Päivää, Lumi-Anna sanoi.
-Hyvää päivää, etsin Tom Kaktusta, mies sanoi.
-Hän ei ole juuri nyt kotona, Lumi-Anna vastasi.
-Siinä tapauksessa voin varmasti tulla sisään odottamaan, sanoi mies ja käveli Lumi-Annan ehtimättä sanoa mitään sisään.
-Anteeksi, mutta kukahan te mahdatte olla? Lumi-Anna kysyi hieman närkästyneenä mieheltä.
-Olen John Kaktus. Entäs te ja mitä te teette täällä? Mies kysyi.
Lumi-Anna oli aivan järkyttynyt
-Lumi-Anna Kaktus ja satun asumaan täällä.
Miehen silmät laajenivat.
-Anteeksi mitä?
-Niin olen Tomin vaimo, Lumi-Anna sanoi.
Mies tai John katsoi Lumi-Annaa todella järkyttyneenä.
-Miten en voi tietää tästä? John hämmästeli.
-Mistä minä tiedän, mutta kuka olet ja mitä teet täällä? Lumi-Anna hermostui.
-Anteeksi, aivan, tietenkin. Olen Tomin veli.
Lumi-Annan silmät laajenivat.
-Mitä?
-Miten niin mitä? John ihmetteli.
-En tienyt, että Tomilla on veli.
-No, hyvinpä mahdat miehesi tuntea, John nauroi.
-Osaatko sanoa, koska Tom tulee? John kysyi.
-No, toivottavasti pian, Lumi-Anna vastasi.
Ovi kävi.
-Haloo, onko täällä ketään, Tom huuteli ja pysähtyi sitten paikalleen.
-Mitä sinä täällä teet? sanoi Tom vihaisena.
-Odotan, oikeastaan sinua, John hymähti.
-Käskinhän sinun pysyä poissa, Tom vastasi kärttyisänä.
-Olihan minun tultava käymään, kun viime kerrastasi on jo jonkin aikaa, John sanoi.
-Olet näköjään tuhlannut jo perintörahasi Tom.
-Ääh, mitä se sinulle kuuluu, Tom sanoi.
-Voisin varmaan jäädä joksinkin aikaa tänne? Kysyi John kun huomasi Lumi-Annan astelevan heidän luokseen.
-No, etkä voi. Meillä on oma elämämme. Mene kotiin, Tom juipisi.
-Mutta Tom, älä puhu veljellesi noin, hän on tullut pitkän matkan tänne. Tottakai voit jäädä, Lumi-Anna sanoi.
-Mutta, kulta.. Öö, se nyt vain ei ole kovin hyvä ajatus, Tom sanoi.
-Rauhoitu, John naurahti.
-Tule, näytän sinulle huoneesi, Lumi-Anna sanoi.
Ei voi olla totta, Tom ajatteli.Tästä ei tule mitään, kohta äitikin varmaan ajaa tänne.
Lumi-Anna hymisi mielessään. John vaikutti hieman rasittavalta, mutta hän aikoisi ottaa lisää selvää Tomin taustoista.
Kahdeksas osa.... Jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida:)