Dream...: 7. Onnea etsimässä

***Seuraavana aamuna***

Seuraavana aamuna Lumi-Anna kömpi hiljaa ylös Tomin vierestä. Häntä hävetti. Miten hän olikaan heti antanut itsestään niin heikon kuvan. Tom piti häntä varmaan aivan teinityttönä vielä. Heti ensimmäisenä päivänä kun hän oli muuttanut Tom oli heti joutunut katsomaan jo hänen peräänsä.

Tom, joutui heti katsomaan syönkö riittävasti ja etten rasittaisi itseäni liikaa ja sitten vielä otti nukkumaan viereensä. Tämä ei voi jatkua näin, Lumi-Anna ajatteli.

Lumi-Annan ajatellessa Tom saapui olohuoneeseen ja löysi sieltä mietteliään näköisen hauraan tytön.

-Mitäs mietit?

-En mitään erikoista... Sitä mä vaan, että anteeks kauheesti eilinen. Öö, en halua olla vaivaksi tai mitään, Lumi-Anna sopersi.

Tom tarttui Lumi-Annaa lanteilta ja veti lähemmäs itseään.

-Ääh, älä sitä mieti. Saat olla juuri niinpaljon vaivaksi kuin haluat.

Lumi-Anna muuttui aivan punaiseksi Tomin yllättävistä sanoista ja muuttui aivan tulikuumaksi kun Tom rutisti häntä lujaan.

-Olen niin pahoillani siitä, mitä olet joutunut käymään lävitse, Tom selosti.

-Mitä, eihän se sinun vikasi ollut.

-Oli se, et vain ymmärrä sitä. Ennenkuin tulin taloon, olit iloinen ja kiltti tyttö. Minä houkuttelin sinut pahoille teille. Ja en arvostanut tarpeeksi läsnäoloasi. Olit minulle itsestään selvyys. Luulin, että kaikki pyörii napani ympärillä, Tom luetteli.

Lumi-Anna halasi Tomia lujaan.

-Eihän se noin mennyt, minä muutuin vain aivan tajuttoman mustasukkaiseksi, Lumi-Anna vastasi.

-No, se on ollutta ja mennyttä. Unohdetaan se? Tom sanoi.

***Parin kuukauden päästä***

Lumi-Annan ja Tomin arki sujui lähes ongelmitta. Mitä nyt Tom joutui aina välillä patistamaan Lumi-Annaa syömään, ja se kyllä ärsytti Lumi-Annaa aivan järkyttävän paljon niinä päivinä kun ei mennyt niin hyvin. Lumi-Annakin oli saanut elämänsä taas siihen pisteeseen, että pysyi suorittamaan lukion loppuun ja pääsi valmistumaan Tomin kanssa samaan aikaan.

-Tästä se kaikki vasta alkaa! Tom huudahti iloisena

-Niinpä, Lumi-Anna vastasi.

-Minulla on sinulle tänään yllätys. Tulisitko illalla huoneeseeni? Tom kysyi.

-Mitä?Ihanko totta? Tietysti tulen, Lumi-Anna henkäisi iloisena.

Illalla Lumi-Anna meni Tomin huoneeseen ja yllättyi aivan totaalisen paljon kun Tom veti selkänsä takaanta kukkakimpun Lumi-Annalle.

Lumi-Anna punastui.

-Mi-mistäs hyvästä tämä on? Lumi-Anna sopersi.

-Siitä hyvästä, että aion kysyä sinulta nyt jotain todella tärkeää, Tom vastasi.

Lumi-Anna ihmetteli kun Tom laskeutui polvilleen hänen eteensä.

Mitä ihmettä, Lumi-Anna ajatteli.

Tom veti taskustaan pienen mustansamettirasian ja sanoi:

-Tämä tulee ehkä vähän yllättäen, mutta..

-Tuletko vaimokseni?

Lumi-Anna haukkoi henkeään. Tämä ei voinut olla totta.

-Oi, Tom. Tietenkin tulen. Kyllä, kyllä!

-Rakastan sinua niin paljon, tästä lähtien minä pidän sinusta huolen. Tom kuiskasi Lumi-Annan korvaan.

Kihlajaisten kunniaksi Tom vei Lumi-Annan läheiselle rannalle katselemaan tähtiä.

Auringon noustessa nuoripari halasi toisiaan tiukasti.

-En voi uskoa, että tämä on totta, Lumi-Anna sopersi.

-Paras totutella, koska saat katsella minua vierelläsi vielä melkoisen kauan.

***Kuukauden päästä***

Lumi-Anna seisoi tutun rakennuksen edessä. Appaloosa Plainsin stylistipalvelujen edessä.

Hän muisti mitä viimeeksi oli käynyt kun hän oli käynyt siellä. Hän oli eronnut Tomista. Mutta nyt oli kyse jostain aivan muusta.

-Mitä ihmettä me täällä teemme? Lumi-Anna naurahti.

-No mitäs luulet? Sinulle on aika hommata hääpuku.

-Onko meillä varaa sellaiseen? Lumi-Anna henkäisi.

-On, olen säästänyt siihen rahaa. Tom vastasi.

-Mitä? Lumi-Anna sanoi.

-Niin, kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta siitä asti kun muutit asumaan kanssani, ajattelin, että kosisin sinua, Tom kertoi nolona.

Lumi-Anna punastui taas jälleen kerran.

Lumi-Annalla kesti yhteensä kolmetuntia kun hän sovitteli erilaisia häämekkoja. Kunnes päätyi tähän.

Tom ei tietenkään saanut vielä nähdä mekkoa, joten se laitettiin pakettiin. Lumi-Annalle värjättiin myös hiukset, sellaiset mitkä hänellä oikeasti kuuluisi olla. Hän osti myös uudet vaatteet, niinkuin Tom häntä odotellessa.

-Löytyikö sopiva? Kysyi Tom, kun Lumi-Anna viimein tuli sivuhuoneesta.

-Löytyi, vastasi Lumi-Anna ja painoi huulensa Tomin huuliin.

Häistä tuli pienet ja kauniit.

Niihin kutsuttiin vain lähimmät. Eli molempien lastenkotien väki, paitsi Siiri. Jota Tom ei edes kysynyt Lumi-Annalta.

Birgit oli todella onnellinen kun oli saanut kutsun häihin.

-Olin todella ihmeissäni kun näin kutsun laatikossani. En todellakaan missään vaiheessa tajunnut, että sinä ja Lumi-Anna seurustelitte, Birgit sanoi nauravalle Tomille.

-Noh, me olimmekin todella varovaisia, Tom naurahti.