***Kaksi vuotta myöhemmin***
Lumi-Anna on juuri täyttänyt 19-vuotta.
Kaksi vuotta sitten Appaloosa Plainsin lääkäri oli ollut aivan oikeassa, Lumi-Annalla oli anoreksia.
Lumi-Anna vietti neljä kuukautta sairaalassa, kunnes lääkärit totesivat, että Lumi-Anna on valmis palaamaan Flovereille.
Alku meni oikein hyvin, kunnes tuli takapakkia. Lumi-Anna masentui aivan totaalisesti kun Tom oli vain kävellyt ulos hänen elämästään. Siirin kanssa vietetyt ajat olivat yhtä tuskaa. Lumi-Anna rupesi urheilemaan, että saisi Tomin pois mielestään.
Siitä ei tälläkään kerralla seurannut hyvää. Lumi-Anna joutui pian toiselle hoitojaksolle sairaalaan.
Se vierähtikin yli vuoden.
Tässä sitä nyt ollaan.
Lumi-Annan päivissä ei ollut mitään erikoista, silloin kun ei ollut ravitsemusterapiaa tai muita lääkäri käyntejä, hän vain istui ja odotti.
Iltaisin Lumi-Anna istuskeli sängyllään ja mietti elämäänsä. Tom ei ollut edes soittanut kertaakaan.
Osastonhoitaja oli kutsunut Lumi-Annan toimistoonsa.
-Istuhan alas, Maria sanoi.
-Mitä nyt? Lumi-Anna ihmetteli.
-Olemme muiden hoitajien ja lääkärien kanssa keskustelleet ja olemme tulleet
siihen tulokseen, että sinut voi päästää kotiin täältä.
-Niinkö? Sehän on hienoa. Mutta mihin minä edes menisin?
-Olen tänään keskustellut Kaarin Floverin kanssa ja hän on hommannut
sinulle asunnon. Et tosin asuisi siellä yksin. Siellä kuulemma, joku joka on tullut opiskelemaan tähän kaupunkiin.
- Noh, sehän kuulostaa hyvältä. Lumi-Anna henkäisi.
-Niin, muistat sitten olla varovainen ja syödä tarpeeksi, Maria kuittasi.
Lumi-Anna meni tuttuun huoneeseen ja katsoi itseään peilistä
-Minun täytyy tehdä itselleni jotakin.
Vaatteet vaihdettuaan Lumi-Anna vielä hyvästeli Marian ja suuntasi kohti ovea.
Oikean osoitteen löydettyään Lumi-Annan hämmennys oli jotakin aivan odottamatonta.
Pihalle astuttuaan Lumi-Anna näki Tomin pihalla. *Henkäisy*
Tämä ei voi olla totta, Lumi-Anna ajatteli.
Tomin ilme värähti kun hän näki kuka pihalle asteli taksista.
Sehän oli Lumi-Anna. Olihan Kaarin sanonut, että hän saa kämppiksen itselleen, mutta ei aivan odottanut tätä.
Pelko hiipi Lumi-Annan sisimpään kun han asteli lähemmäs Tomia.
-Hei, Lumi-Anna henkäisi lähelle päästyään.
-Hei, siitä on pitkä aika, Tom vastasi ja oli aivan kauhuissaan kun näki Lumi-Annan hauraan olemusken.
Oliko hän tosissaan jättänyt tuossa kunnossa olevan tytön oman onnensa nojaan?
-Tule, näytän huoneesi, Tom sanoi, ennenkun piinaava hiljaisuus laskeutui heidän ylleen.
Lumi-Anna katseli huonettaan. Huoneessa oli aika vanhan aikainen sisustus, mutta ei saisi valittaa.
Hän sai huonekalut ilmaiseksi Janilta ja Kaarinilta.
Lumi-Anna istahti puiselle sohvalleen ja huokaisi hiljaa. Mitäköhän tästä tulee?
Lumi-Anna oli niin väsynyt, ettei jaksanut mennä enään juttelemaan Tomille. Hän päätti, että se saisi odottaa seuraavaan päivään.
Tomkin oli väsynyt, hän hakkasi päätään tietokoneen näppäimistöön ja mietti mitä tekisi.
Hänellä ei olisi nyt aikaa vahtia Lumi-Annaa kun hän opiskeli.
Mutta toisaalta, ainut asia mikä oli todellista oli se, että hänellä olisi nyt Lumi-Annan
kanssa yhteinen asunto.
Seuraavana päivänä Tom kutsui Lumi-Annan ruokapöytään.
-Haluan tehdä yhden asian selväksi, Tom ilmoitti.
-Selvä, ja mikähän se mahtaa olla?
-Jotta me pystymme asumaan täällä yhdessä meillä täytyy olla yhteiset pelisäännöt.
-Ja ensimmäinen sääntö on se, että sinä syöt, Tom murisi.
Lumi-Anna katsoi Tomia hiukan kiukuissaan, mutta sanoi sitten:
-Tietenkin, mitä sinä oikein kuvittelit.
Lumi-Anna söi Tomin laittaman annoksen, mutta näytti hiukan kärsivältä.
Ruuan jälkeen Tomin mentyä lukemaan huoneeseensa Lumi-Anna päätti hieman urheilla.
Mutta voi sentään, Lumi-Anna ajatteli kun Tomi käveli huoneestaan pyykkipussin kanssa ja katosoi
vihaisena Lumi-Annaa.
Tom tuli Lumi-Annan luokse ja käski häntä keskeyttämään.
-Mitä sinä oikein teet?! Huudahti Tom.
-No, miltä näyttää, Lumi-Anna kysäisi silmät viiruina.
-No niin joo. Nyt minä kerron toisen säännön sinulle. Sinä et kuntoile tässä talossa.
-Tuliko selväksi? Tom kysyi.
- Ja mitenköhän aiot estää minua? Lumi-Anna suuttui.
Lumi-Annan vielä räpättäessä Tom otti askeleen eteenpäin ja hiljensi Lumi-Annan
suudelmallaan.
Lumi-Anna säpsähti. Mitä Tom oikein teki?
-Mitä sinä yrität? Kaksi vuotta sitten et välittänyt yhtään, Lumi-Anna kuiskasi.
Tom kaappasi Lumi-Anna halaukseen ja kuiskasi:
-Hölmö, välitin sinusta juuri sen verran, että älysin häippäistä. Mitä enemmän olit
seurassani, sitä enemmän sinä kärsit. Yritit miellyttää minua liikaa. Sitäpaitsi, silloin olin
vielä aivan lapsi ja en ymmärtänyt mitä koppava käytökseni sai aikaan, Tom huokaisi.
Yöllä raskaan päivän jälkeen Lumi-Anna oli nukahtanut sohvalle
Vessareissullaan Tom havahti nukkuvaan Lumi-Annaan ja päätti käydä istumaan Lumi-Annan
viereen.
*Haukotus* Lumi-Anna säpsähti kun näki kuka hänen vieressään istui.
-Mitä sinä siinä nukut? Tom kysyi.
-En oikein saanut nukutuksi huoneessani. Tänään on tapahtunut niin paljon kaikkea,
Lumi-Anna vastasi.
- Näit siis painajaista ja tulit olohuoneeseen nukkumaan niinkuin silloin aina ennen?
-No ehkä, Lumi-Anna vastasi nolona.
-Tulehan tänne, Tom viittelöi.
-Tämän yön saat nukkua kanssani. Ettei sinun tarvitse täällä palella.
Tom vinkkahuoneensa suuntaan.
Nolona Lumi-Anna seurasi Tomia hänen huoneeseensa.
Tässä onkin jo sitten kuudes osa. Oonkin jo päässy pitkälle.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida:)