3.Muutoksia

Päivä oli jo pitkällä Riverviwissä kun Jukka ja Birget pitivät keskenään palaveria työhuoneessaan.

-Jukka, olen vähän huolissani taloudellisesta tilanteestamme.

-Onko jokin hullusti?

-No itseasiassa on, Birget huokaisi.

-Laskelmieni mukaan meille ei ole enään ensikuun jälkeen varaa pyörittää tätä laitosta.

-Mitä, oletko nyt aivan tosissasi? Jukka henkäisi.

-Ikävä kyllä.Lapsille pitää löytää uusi paikka.

Birgit oli huolissaan Tomista. Tom oli sopeutunut yllättävän nopeasti Uuteen alkuun ja pelkäsi, että  näin iso muutos ei olisi hyväksi pojalle. Ja Birgit olikin asiassa harvinaisen oikeassa.

Kahden päivän kuluttua Birgit ja Jukka kutsuivat lapset koolle toimistoonsa.

-Mikä nyt oikein on? Lumi-Anna ihmetteli.

-Nyt on käynnyt niin, että me emme voi enää jatkaa tätä toimintaa ja meidän on siirrettävä teidät uuteen paikkaan. Olemme löytäneet teille kaikille perhekodin nimeltään Flover ja se sijaitsee Appaloosa Plainsilla. Birgit kertoi.

-Sehän on tosi kaukana, Ella henkäisi.

-No,niin on!Lumi-Anna huusi.

- Olemme sopineet Flovereitten kanssa, että viemme teidät sinne heti maanantaina,Jukka kertoi.

-Siihenhän on vain kaksi päivää! Tom huudahti.

Tomia rupesi ärsyttämään ja hän marssi ulos toimistosta.

Tom oli niin vihainen, että hän päätti tehdä jotain, mistä sai ennen Uuteen alkuun tulemista aina paremman mielen.

Tom meni härnäämään naapureita.

Tovin heiteltyään kananmunia naapureiden oviin Tom kyllästyi, huusi sori ja pinkaisi karkuun.

Takaisin palattuaan Tom oli saanut vielä paremman idean. Hänen täytyisi vain saada Lumi-Anna suostuteltua mukaan. Se saattaisi olla haastavaa, mutta Tom tiesi, että Lumi-Anna kyllä myöntyisi hänelle.

Tom koputti Lumi-Anna ovea ja astui sisään.

-Missä ihmeessä sinä olit? Lumi-Anna kysyi melkein itku kurkussa. Luulin, että jätät minut tänne yksin ja karkaat.

-En ikinä tekisi sellaista, olin vähän tuulettamassa ajatuksia ja nyt haluaisin, että sinä tulisit minun mukaani. Tom sanoi.

-Baarin, oletko aivan tosissasi? Eihän siinä ole mitään järkeä! Joutuisimme vaikeuksiin, Lumi-Anna huusi.
-Hyst nyt! Mitä sitten? Olemme täällä korkeintaan kaksi päivää vielä.Meillä ei ole mitään menetettävää. Tehtäsiin kerrankin jotain hauskaa vai mitä? Tom puolustautui.

-Hyvä on, olet oikeassa. Mennään vain. Ei ole mitään menetettävää.
-Sitähän minäkin, Tom kuiskasi.

Niinpä Lumi-Anna ja Tom sitten hiipivät ovesta salaa ulos ja tilasivat taksin vähän matkan päähän. Ilta oli valmis alkamaan.

                             Monien yritysten jälkeen he pääsivät sisään läheiseen kapakkaan. Siellä Lumi-Anna ja Tom vähän aikaa pelasivat baaripelejä, että Lumi-Anna pääsisi tunnelmaan mukaan.

              Vähän ajan päästä Lumi-Annakin uskaltautui Tomin kanssa tanssilattialle.

-Mitenköhän tässä käy? Lumi-Anna kuiskasi.

-Lupaan pitää sinusta huolen, Tom kuiskasi ja painoi suudelman Lumi-Annan suulle.

Lähikapakka meni todella aikaisin tänä iltana kiinni, joten kaksikon oli etsittävä toinen paikka.

Pian he löysivätkin kaupungin toiselta puolelta pienen yökerhon. Lumi-Anna ei voinut tajuta miten he pääsivät sisään?                        

Lumi-Annakin tottui paikkaan vähän liian nopeasti.

 Tom otti kaiken irti illasta, jolloin kukaan ei ollut kyttäämässä mitä hän teki.

 Lumi-Anna oli täysin omissa ajatuksissaan. Hän vain tanssahteli musiikin tahtiin.

 Myöhemmin yöllä Lumi-Anna huomasi Tomin juttelevan erään naisen kanssa.

 Lumi-Annaa alkoi ärsyttää aivan tavattoman paljon, joten hän meni keskeyttämään juttutuokion.

 Tom oli hiukan ihmeissään, mutta hänen vieressä oleva nainen ei tainnut olla niin mielissään siitä, että Lumi-Anna tuli keskeyttämään hänen ja Tomin juttu tuokion.

Lumi-Anna raivostu oikein kunnolla naiselle, joka ei jaksanut kuunnella vaan häippäisi paikalta.

Tom oli aivan ihmeissään Lumi-Annan aivan uudesta luonteen piirteestä. Toisaalta se saattoi johtua myös pienestä humala tilasta.

                             Tom veti Lumi-Annan vähän sivummalle rauhoittumaan.

                 -No niin kultaseni, kaikki on hyvin. Tuossa ei ollut kysymys mistään.

                 -Eikö varmasti?

                 -Ei varmasti, Tom vastasi ja painoi huulensa Lumi-Annan suulle rauhoittaakseen tytön.

Yön edetessä Lumi-Annalle tuli todella paha olo ja lopulta hän sammui sohvalle.

Valomerkin aikaan Tom tuli herättelemään Lumi-Annaa ja sanoi, että nyt on mentävä.

 Tom vei Lumi-Annan lepäämään lähellä olevaan puistoon, koska Lumi-Annan oli vaikea kävellä.

 -Tom, ihan oikeasti. Anna anteeksi tämän iltainen käytökseni.

-Kulta, ei se mitään. Lähdetään kohta, ennenkuin Jukka ja Birgit soittavat poliisit peräämme.

 Aamuyöstä Tom ja Lumi-Anna hiippailivat takaisin Uuteen alkuun.

Ennen sisälle menoa Tom ja Lumi-Anna vaihtoivat arkivaatteensa päälle varmuudenvuoksi.

Lumi-Annan hiipiessä yläkertaan Jukka tuli häntä portaikossa vastaan.

-Missä ihmeessä te olette olleet? Tajuatko yhtään kuinka huolissamme olimme Birgeten kanssa ja oletko sinä humalassa?!

-Älä huuda, päätä särkee. Lumi-Anna valitti.

-Nyt menet heti huoneeseesi ja pysyt siellä.

-Ja Tom, sama koskee sinua!

Aamulla Lumi-Anna heräsi aivan käsittämättömään pääkipuun ja huonoon oloon ja hänen oli pakko suunnata alakerran vessaan vaikka mieli ei tehnytkään näyttäytyä muille.

Lumi-Anna seisoi keskellä vessaa ja itki. Hänellä oli niin paha olo ja niin huono omatunto.

 Tom tuli vessaan Lumi-Annan perässä lupaa kysymättä.

 Tom ajatteli mielessään, että Lumi-Anna oli laihtunut lyhyessä ajassa pelottavan paljon.

-Minkälainen on olo?

-Ihan kamala, sattuu joka paikkaan ja hävettää, Lumi-Anna vastasi.

Tom otti Lumi-Annan halaukseen ja rutisti häntä oikein kunnolla.

-Anna anteeksi, Tom kuiskasi Lumi-Annan korvaan.

Eli tässä oli nyt kolmas osa. Toivottavasti piditte! Lisää tulossa...